Heipä hei, hyvää iltaa! No joo,
Nalle Luppakorva ei seikkaile taas, mutta Roope-kissa saattaa sen tehdä. :o)

Tuli sitten pidettyä kuukauden verran bloggaustaukoa, melkeinpä vahingossa. Minulla on meneillään se tavallinen syksyinen jokasortinplääh. Polkkaaminen ei innosta, kuvaaminen on työlästä
kun on aina vain pimeää ja harmaata, eivätkä neuleetkaan sanottavasti edisty.
Sukkasatoonkaan en saanut aikaiseksi edes yhtä ainoaa paria. Sikanuhaa meillä ei ole ainakaan vielä ollut, mutta muuten nuuduttaa oikein kiitettävästi. Töissäkin on väsyttävää.
Kerrottavia juttuja on laiskalle kertynyt varastoon
oikeastaan kesästä lähtien, joten on vaikeaa päättää, mistä aloittaa. Koitetaan nyt sitten avata tulppaa vaikkapa tämän semiuuden nelijalkaisen avulla, kissalla joka muutti meille hiukan toista kuukautta sitten. Seuraavassa siis kokoelma huomioita elävästä elämästä kapteeni Robert Korkkiruuvin kanssa. :o)
J risti Roopen Rovastiksi, onhan sillä valkoiset liperitkin kaulassa. :o)Saunakissa aka Roope voi vallan mainiosti ja on hirmuisen hauska heppu. Päivänsä se viettää lähinnä saunan lauteilla lämpimässä koisien.
Ehkä. Ei voi tietää, kun on itse töissä. Lauteiden alla on patteri, joka on jotenkin ihme vaikeasäätöinen: joko siellä on kylmä tai sitten kuuma. Mieluummin kuuma, koska meillä saunaa käytetään lähinnä pyykin kuivaukseen. Ja nyt kissan päiväsäilytykseen, näemmä. ;D
Töistä tultuamme Roope ilmiintyy olohuoneeseen ja on aivan _ylettömän_ onnellinen aina kun joku on kotona. Katti kiipeilee illat tyytyväisenä sylistä syliin ja pörisee kovasti koko ajan. Ei se aina malta syliin jäädä, mutta käy ilmoittautumassa jatkuvasti. Välillä se ottaa oikein maratonsessiot ja röhnöttää sylissä piiiitkään. :o) Se on myös erikoistunut makamaan rinnuksilla tai mahan päällä mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa. Välillä se unohtaa painovoiman ja kiemurtelee onnellisena niin, että lierahtaa lattialle. :D Se ei menoa haittaa, vaan katti kiipeää samantien uudestaan syliin pörisemään. Se myös seuraa meitä jaloissa pyörien, oli sitten yö tai päivä. Mihinkään ei voi mennä ilman että kompastuu kurraavaan kissaan. Roope tykkää myös puskea otsolohkoaan ihmisiin niin että kolisee. :D

Kapteeni Korkkiruuvi. :o) Emme tiedä mitä sen hännälle on joskus tapahtunut
jos mitään, mutta hännän loppuosa menee välillä hupaisasti korkkiruuville. Tästä aiheutuu myös lempeä nimitys Sika Kippurahäntä silloin, kun Roope heittäytyy luupääksi ja riekkuu. ;D
Luupäistä puheenollen: kapteeni Robert Korkkiruuvi tykkää riehua öisin. Se vetelee yöllä rallia ympäri kämppää -ja tietenkin radan paras osa oikaisee kahden nukkuvan ihmisen yli, kun ne on niin ihania.. :D Jonkin verran olemme saaneet kissaa jo rauhoitettua; tarkoitus on, että sängyssä ei riehuta. Toisinaan meno on kuitenkin sen verran hurjaa, ettei kissa usko millään ja silloin makkarin ovi menee kiinni. Kissa jää hiukan ihmeissään ulkopuolelle, mutta muistaa taas kotvan.
Luupäisyyden lisäksi Roope on myös yhtäaikaa omanarvontuntoinen ja mamman vellihousu. Äkilliset ja oudot äänet saattavat pelottaa sitä välillä suorastaan suhteettomasti. Jos parvekkeen ovi on auki ja kissa painuu yhtäkkiä miljoonaa saunaan, tiedämme, että kohta ulkoa kuuluu jonkun askeleet.. :o) Roopella on uskomattomat kynnet, mutta onneksi se ei ole yhtään väkivaltainen tapaus.
Kynnet ovat edelleen PSEY-pituudessa; tätihän ei usko kissojen kynsien leikkaamiseen. Meillä on kyllä aikomus lyhentää ne, jahka saamme aikaiseksi.Roopen äänirepertuaari on uskomattoman laaja, se kattaa varmaan sata erilaista kurahdusta ja vinkaisua, maukumista se harrastaa äärimmäisen harvoin. Ja sillä on asiaa _ihan_ koko ajan, oli yö tai päivä. :D Roope myös vastaa, jos sille kurahtelee.

Roope on varmasti puoliksi koira. Se on selvästi noutajaverinen: sille pitää heittää esim. oranssia kalaa, jota se ryntää sitten hakemaan hirveällä vauhdilla ja kolinalla. Saalis kiikutetaan takaisin heittäjän jalkojen juureen ja sama toistuu. :D Epäkissamainen puoli Roopessa ei myöskään piittaa pahvilaatikoista. :O Uuden
Dysonin laatikko ei kiinnostanut sitä millään muotoa, vaikka Iiris olisi muuttanut sinne oitis. Ehkä laatikko oli liian iso ollakseen houkutteleva?
Suosikkileluja on jo monta, tässä niistä
kalan ohella rakkaimmat:
Iso Rotta.

Tämä on kotoisin Ikeasta ja on muuten erinomaisen kestävä otus! Rottaa on riepoteltu oikein huolella, eikä ole mennyt rikki vielä mistään. Painilaboratoriomme suosittelee. :o)
Karvapallo-onki.

Vastustamattoman ihana vaanittava, hantaaki sopii myös hammastikuksi.
Uusi ihana kirahvikuosinen Kong Kickeroo.

Kickeroon löysimme viimein tänä viikonloppuna Mustista ja Mirristä, ja se oli kyllä huippuostos. Uskomatonta kyllä, tämä saa automaattisesti aikaiseksi juuri sen taisteluasennon, johon se on tarkoitettu. Tiukka sylipainiote, hampaat kiinni "niskaan" ja kiivasta potkintaa takajaloilla!
Joku on iskenyt tällä todelliseen kultasuoneen. Kissalla oli niin hauskaa jo ensimmäisessä sessiossa, että heti tekisi mieli ostaa toinenkin. ;D
Ylpeä omistaja. ;D

Roope on kova poika hyppimään ja kiipeämään. Iirishän oli kömpelön sorttinen, se teetteli hartaasti pieniäkin hyppyjä -niinpä meille on edelleen ihmetyksen aihe se vaivattomuus, jolla Roope ponkaisee tuosta vain parinkin metrin korkeuteen. :o) Koska kissa on edellistä liikkuvaisempi, sille hankittiin kiipeilypömpeliin korotusosa. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun herra jo tutki ylätasanteelle nostettuja leluja.

Robson on päässyt tutustumaan myös erilaisten makujen maailmaan. Lakunvärinen kissamme tykkää mm. täytelakusta. :D Sen piti päästä tarkistamaan mitä J tekee, kun tämä rapisteli karkkipussia. Roopelle esiteltiin täytelaku, jota se ryhtyi antaumuksella nuolemaan. Ei sentään järsinyt. :D Valkosipuli-créme fraiché kelpaa myös, samoin uppoavat erilaiset leikkeleet. Katkaravut ovat ihan suurherkkua, mutta niitä saa vain muutaman kerrallaan.
Jäiset katkaravut on muuten sangen kätevää sulattaa ihan kädessä, juoksevan veden alla. Hetkessä valmista. :o)Kaikenkaikkiaan perheemme on saanut oivan ja persoonallisen lisän. On ihanaa, että Roope tuntuu olevan todella onnellinen siitä, että se saa asua meillä. ♥